Työpaikasta oppimisympäristöksi

Työpaikka voi olla merkittävä oppimisympäristö työuran varrella tai ammattiin opiskeltaessa. Millaisia oppimismahdollisuuksia sinun työpaikkasi tarjoaa?

Heta Rintala, tohtorikoulutettava, Tampereen teknillinen yliopisto

 

Juuri julkaistussa Talous & Yhteiskunta -lehdessä pohdimme professori Petri Nokelaisen kanssa työn murrosta ja sen aikaansaamia haasteita ammatilliselle koulutukselle. Tuomme artikkelissa esiin muun muassa sen, että työpaikat ovat oppimisympäristöinä vaihtelevia ja vaativia. Tässä kirjoituksessa avaan hieman enemmän sitä, millainen työpaikka tarjoaa mahdollisuuksia oppia.

Katsaus aiempaan tutkimukseen työssä oppimisesta osoittaa, että oppimismahdollisuudet liittyvät keskeisesti työnkuvaan, yhteisöihin ja organisaation johtoon. Erityisesti työnkuva ja sen vaihtelevuus, haastavuus ja muutosalttius sekä vapaus työn suunnittelussa ja toteutuksessa määrittävät oppimismahdollisuuksia jokapäiväisessä työssä. Erilaiset yhteisöt ja verkostot voivat puolestaan edistää oppimista tarjoamalla mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, palautteeseen sekä virallisten tai epävirallisten ohjaussuhteiden syntyyn. Organisaation johto taas on tärkeässä roolissa edistämässä vuorovaikutusta sekä varmistamassa tarvittavat välineet ja resurssit oppimiselle. Parhaassa tapauksessa johto aikaansaa oppimisen ilmapiirin ja kulttuurin, vaikka sitten tunnustamalla ja palkitsemalla oppimisesta.

Taidot Työhön -tutkimushankkeessa tarkastelemme työpaikkoja oppimisympäristöinä erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Laadullisen haastatteluaineiston perusteella näyttää siltä, että oppimismahdollisuudet työpaikalla voidaan kiteyttää kolmeen O:hon: osallistumiseen, osallisuuteen ja ohjaukseen.

Osallistuminen työyhteisön toimintaan sekä merkityksellisiin ja vaihteleviin tehtäviin tarjoaa hyvät mahdollisuudet oppimiselle. Opiskelijan työnkuvan ja tehtävien määrittelyssä pitää kuitenkin huomioida myös sopiva itsenäisyys ja vastuu. Välillä opiskelijat näyttävät saavan liiankin vastuullisiksi koettuja tehtäviä, kun taas toisinaan opiskelijat joutuvat liian helppoihin tehtäviin. On esitetty, että alkuvaiheessa opiskelijat saattavat hyväksyä ns. hanttihommat, mutta pidemmän päälle uhkana on työyhteisöstä irtautuminen. Jos työyhteisö kuitenkin hyväksyy ja tunnustaa opiskelijan työyhteisön jäsenenä sekä arvostaa opiskelijaa ja hänen osaamistaan, voi opiskelija tuntea itsensä osalliseksi työyhteisössä.

Osallisuuden tunne puolestaan voi edelleen kannustaa kysymään, kyseenalaistamaan sekä hyödyntämään eri tavoin työpaikan oppimismahdollisuuksia. Tutkimuksissa osallisuus onkin laajemmin yhdistetty myös myönteisiin oppimistuloksiin ja koulutukseen läpäisyyn.

Ohjauksen avulla voidaan edelleen tukea opiskelijan osallistumista ja oppimista usein eri tavoin. Käytännössä useimmiten koko työyhteisö, sekä joillakin aloilla myös asiakkaat, osallistuvat ohjaukseen, vaikka opiskelijalle nimetäänkin työpaikkaohjaaja. Muu työyhteisö kuitenkin on harvoin tietoinen ohjausroolistaan.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämiseksi on siis suositeltavaa pohtia osallistumista, osallisuutta ja ohjausta tukevia tapoja. Kokonaisuutena oppiminen työpaikalla on kuitenkin yksilön sekä ympäristön ja yhteisön yhteispeliä. Vaikka ympäristö tarjoaisi mahdollisuuksia oppia, tarvitaan yksilöltä itseltään näihin tilanteisiin tarttumista.

 


Tutkimuskonsortio