Työelämä palkitsee itseohjautuvan oppijan

Työelämälähtöiset oppimisympäristöt ja joustavat opintopolut ovat ammatillisen koulutuksen reformin ytimessä. Uudistuneet toimintaympäristöt eivät kuitenkaan välttämättä takaa sitä, että opiskelija pystyisi hyödyntämään niitä parhaalla mahdollisella tavalla. On syytä kohdistaa katse myös opiskelijoiden, tulevien ammattilaisten, valmiuksiin säädellä omaa oppimistaan ja urapolkujaan monimuotoistuvissa ympäristöissä.

Laura Pylväs, Tutkija (KT), Tampereen yliopisto

 

Vuoden 2018 alusta toimeenpantu ammatillisen koulutuksen reformi nostaa työelämäyhteistyön ammatillisen koulutuksen ytimeen, mikä tarkoittaa sekä työelämälähtöisten opiskelutapojen että oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuuden lisäämistä. Työelämälähtöisyys ammatillisessa koulutuksessa ei ole sinänsä uusi ilmiö, mutta saa toki uudenlaisia toteutusmuotoja tämän päivän työelämäkonteksteissa.

Taidot työhön -osatutkimuksessa tarkastelimme asiantuntijuuden rakentumista ja työelämälähtöisyyden ilmentymiä sekä oppilaitosmuotoiseen ammatilliseen koulutukseen että oppisopimuskoulutukseen osallistuneiden opiskelijoiden ja heidän työelämäverkostojensa näkökulmasta. Tutkimustulokset osoittivat koulutuksen työelämälähtöisyydellä olevan useita myönteisiä vaikutuksia opiskelijan asiantuntijuuden kehittymiselle.

Oppisopimuskoulutus järjestetään pääosin työpaikoilla palkkatyön ohessa. Oppisopimuskoulutuksen vahvuutena nähtiin ennen kaikkea oppimisympäristön monipuolisuus, mikä tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistaan autenttisten työtehtävien parissa ja kokeneiden ammattilaisten ohjauksessa. Usein se merkitsee myös työllistymistä heti valmistumisen jälkeen.

Haastattelimme tutkimuksessa myös jo työelämään siirtyneitä ammatillisen koulutuksen opiskelijoita, jotka olivat saavuttaneet opintojensa aikana mitalisijan WorldSkills-ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuissa. Kilpailua edelsi työelämälähtöinen valmennus, joka toteutettiin yhteistyössä oppilaitoksen, työelämäeksperttien ja yhteistyöyritysten kanssa. Useimmat ammattitaitokilpailuissa menestyneistä haastateltavista, kuten myös heidän työnantajistaan, näkivät valmennuksen mukanaan tuomilla työelämäverkostoilla olleen useita positiivisia vaikutuksia opiskelijan myöhemmän työuran kannalta. Työelämäyhteistyön nähtiin mm. helpottaneen työllistymistä ja työelämään siirtymistä valmistumisen jälkeen, vahvistaneen opiskelijan itsevarmuutta omaa osaamista kohtaan sekä edesauttaneen monipuolisen ammatillisen osaamisen kehittymistä.

Työelämässä toimitaan kuitenkin osana tuottavan ja hektisen organisaation arkea. Tutkimustulosten perusteella työpaikat tarjoavatkin hedelmällisen oppimisympäristön erityisesti niille opiskelijoille, jotka pystyvät sitoutumaan itseohjautuvaan oppimiseen. Hyvät itsesäätelyvalmiudet sijoitettiin usein jopa ammatillisen asiantuntijuuden ytimeen. Itsesäätely kasvatustieteellisenä tutkimusalueena kytkeytyy yksilön oppimisen säätelyyn liittyviin tekijöihin, kuten motivaatioon, oppimisstrategioihin, ajan- ja resurssienhallintaan ja itsearviointiin.

Itseohjautuvia oppijoita luonnehtii aktiivisuus, tavoitteellisuus ja pitkäjänteisyys erilaisten oppimisstrategioiden hyödyntämisessä kuten myös ymmärrys oppimisstrategioiden ja oppimistulosten välisestä yhteydestä. Oppimisen säätely kytkeytyy sekä taidokkaaseen oman toiminnan ja oppimisen säätelyyn että erilaisiin yhteissäätelyn prosesseihin muiden toimijoiden kanssa.

Uudistuva ammatillinen koulutus pyrkii vahvistamaan suomalaista ammattiosaamista, edistämään opiskelijoiden työllistymistä ja sujuvaa siirtymistä jatko-opintoihin sekä ehkäisemään koulutuksen keskeyttämisiä ja sosiaalisia syrjäytymisiä. Työelämälähtöiset oppimisympäristöt ja joustavat opintopolut eivät kuitenkaan välttämättä takaa sitä, että opiskelija pystyisi hyödyntämään niitä parhaalla mahdollisella tavalla. On syytä kohdistaa katse myös opiskelijoiden, tulevien ammattilaisten, valmiuksiin säädellä omaa oppimistaan ja urapolkujaan. Oppimisstrategioita voi ja tulee harjoitella, mikä peräänkuuluttaa erityisesti työpaikoilla tapahtuvan oppimisen pedagogista kehittämistä oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyönä. Jokaisen meistä olisi tärkeää saada opinpolulle mukaan sellainen ”peda-reppu”, joka sisältäisi tärkeimmät pedagogiset työkalut voidaksemme toimia viime kädessä itse omina opettajinamme pitkän ja muuttuvan työuran varrella.

 


Tutkimuskonsortio